Tuolien tuunaus Setlementti Louhelan puu- ja käsityöpajalla Joken Osto- ja Myynti -liikkeestä saatujen vanhojen tuolien kunnostus- ja tuunaustyö aloitettiin vuoden 2019 tammikuussa. Tuolit olivat puurunkoisia, ja niiden istuinosa oli verhoiltu. Tämä tuoliprojekti suunniteltiin yhteiseksi puu- ja käsityöpajan kanssa siten, että puupajalla hiottiin tuoleista vanhat maalit pois, ja käsityöpajalla hoidettiin uudelleenmaalaus ja -verhoilu. Välillä alkoi olla ahdasta kahdentoista tuolin säilytyksen kanssa. Ensimmäinen työ oli istuinosien irroittaminen. Tässä on jo ensimmäiset tuolit hiottuina ja istuinosat irrallaan. Vanhat pehmusteet käytettiin uudelleen niistä tuoleista, joissa ne vielä olivat kunnolliset.
Aikaisemman kangaskassiprojektin yhteydessä olimme saaneet Marimekolta lahjoituksena myös paksumpien sisustuskankaiden poistoeriä. Niitä pystyimme nyt hyödyntämään tuolien verhoilussa. Jokainen tuoli oli erilainen ja verhoilutkin poikkesivat toisistaan, joten harjoitusta saatiin varsin monenlaisista malleista. Haastavinta oli saada istuinten kulmat siisteiksi, mutta kokeilemalla onnistuttiin löytämään paras mahdollinen työtapa, vaikkei ammattiapua ollutkaan saatavilla. Yhdessä mietittiin kullekin tuolille sopivin kangas. Täytyi myös ottaa huomioon, miltä lopullinen kokonaisuus näyttäisi. Maaliskuun lopulla tuolit olivat valmiit vietäviksi Helsinkiin Sturenkadun näyttelyvitriiniin Setlementtiliiton nurkalle. Tässä vielä näyttelyn lopullista silausta odotellessa. Kuva: Regina Järg-Tärno Näyttelyn ajatuksena oli kannustaa ihmisiä äänestämään tulevissa eduskuntavaaleissa ja siten olla mukana päättämässä yhteisistä asioista: kenelle sinä annat tuolin? Yhtenä ajatuksena oli myös vanha tuolileikki: onko sinulla tuoli, kun musiikki loppuu? Eli onko elämän turvaverkot kunnossa. Kuva: Regina Järg-Tärno Nämä pienet leikkijät ovat Edes jotain-kampanjan julisteesta. Kuva: Regina Järg-Tärno Ajatuksena oli koota tuoleista vielä yksi näyttely vuoden 2020 keväällä, mutta säilytysongelmien vuoksi piti miettiä suunnitelmat uusiksi.
Avuksi tuli Soile-Maria Linnemäen vaatelainaamo Vaatepuu Järvenpäästä. Sinne saimme tuolit myyntiin suuren innostuksen kera. Totesimme jakavamme samat arvot kierrätyksestä ja kestävästä kehityksestä. Ja kuin ihmeen kaupalla henkilökunta sai asetettua liikkeen pieniin tiloihin tuolit kauniisti esille.
0 Comments
Tarvitset n. 2cm leveää räsykudetta ja mieluiten metallisen virkkuukoukun, kuteen ja käsialan mukaan nro 6-10. Myös trikookude käy. Aloita virkkaamalla lanka(kude)lenkkiin 10 kiinteää silmukkaa. Vedä lenkki ympyräksi. Jatka virkkaamalla kiinteitä silmukoita spiraalina. Virkkaa aloituspää työn sisään, niin vältyt päättelyltä! Lisää silmukoita tarpeen mukaan siten, että työ pysyy litteänä. Kun vaihdat väriä tai muuten jatkat uudella kuteen pätkällä, vedä uusi kude jo edelliseen kiinteään silmukkaan kuten kuvissa näkyy. Virkkaa jälleen kuteiden päät työn sisään. Kun alunen on haluamasi kokoinen, päättele työ piilosilmukalla. Päättele kuteen loppupää virkkuukoukun avulla työn nurjalle puolelle. Halutessasi voit viimeistellä työsi ripustuslenkillä ja kangasmerkillä. Kahvikuppi sävy sävyyn!
Olen nyt töissä Järvenpäässä Setlementti Louhelassa käsityöpajan ohjaajana. Tosin homma pitää tehdä pääasiassa "etänä", koska en allergiani takia pysty olemaan pitkiä aikoja puutyöpajan yhteydessä olevalla käsityöpajalla. Mutta toimii se näinkin. Alkuvuodesta Setlementti Louhela sai Suomen Setlementtiliitolta tilauksen 400 kangaskassista kansainvälistä konferenssia varten. Kassit ommeltiin kakkoslaatuisesta- ja ylijäämäkankaasta, ja niihin pakataan osanottajille jaettava konferenssimateriaali. Koko kassi-ideasta ja tilauksesta saamme kiittää Setlementtiliiton Regina Järg-Tärnoa, joka myös hankki meille kankaat. Minä sain Louhelassa projektin vetääkseni, ja se toteutettiin käsityöpajalla, jossa olikin innokkaita ompelijoita. Ja näin kassiprojekti eteni Ensin piti tietysti löytää minulle paikka, missä ommella, säilyttää kankaita ja kasseja, osina ja kokonaisina. Huone löytyi Louhelan toimisto/päiväkotirakennuksen toisesta kerroksesta eskareitten naapurina. Eteläikkuna ja leveä ikkunalauta: kasveja! Ruukut tosin vielä vaiheessa, mutta eipä ollut vielä kankaitakaan. Reginan kanssa kylläkin selvitetty, millaisia kasseja tarvitaan. Helmikuun alussa saimme ensimmäiset kankaat ja pääsin ompelemaan mallikappaleita. Kun näki konkreettisesti, kauanko kassin ompelemiseen meni aikaa, pystyi laskemaan aikataulujakin. Vielä tässä vaiheessa varauduin itse ompelemaan kasseja vaikka ylitöinä, koska osa-aikatyöläisenä ei yhdessä päivässä kovin paljoa ehdi. Käsityöpajalle tuli uusia ihmisiä, joiden ompelutaidoista minulla ei ollut mitään tietoa... Mutta viedessäni pajalle ensimmäiset kankaat ja annettuani ohjeet kassinhihnojen ompeluun, huomasin, että ei hätää - siellä pyörähti heti pienimuotoinen tehdas käyntiin! Kassinteko alkoi aika musta-valko-harmaana. Sekä hihnat, että kassin toinen puoli - jolle konferenssilogo ommeltiin - olivat harmaasävyisiä. Kun pajalaiset ahersivat hihnojen parissa, minä revin kankaista kassinpuolikkaita valmiiksi seuraavaa työvaihetta varten. Väriä oli sitten kyllä tulossa siihen kassin toiseen puoleen! Niin, mitäs sinne ikkunalaudalle kuului...Aluksi ei juuri mitään! Tässä ensimmäisessä ruukussa muhii sitrustarha - ja melkein jo menetin uskoni koko sitruksiin... Toisesta ruukusta muotoutui tuollainen "pahojen poikien" kimppakämppä. Saa nähdä, miten yhteiselo sujuu, kun tuosta kasvavat. Lisäksi ikkunalaudalle muuttivat kultaköynnös ja piilea - pieniä molemmat. Maaliskuu ja logot Seuraava työvaihe saatiin käyntiin, kun konferenssilogot tulivat painosta. Näitä sitten ommeltiin niihin harmaisiin ja musta-valkoisiin puolikkaisiin, jotta erottuvat pohjakankaasta. Saimme myös lisää kankaita nyt, kun menekistä oli hieman selvempi käsitys. Pyrin käymään pajalla viikottain tai tarpeen vaatiessa. Toin tullessani valmiita hihnoja ja kassinpuolikkaita, joihin oli logot ommeltu kiinni - ja yritin saada laskut täsmäämään... Minä ompelin tässä vaiheessa (ainoalla) saumurilla kassinpuolikkaita yhteen. Tämän vaiheen halusin tehdä itse, ja päättää mitkä kuosit yhdistetään toisiinsa. Itsekästä? Joo! :D Vierailu Marimekon tehtaalla Maaliskuun loppupuolella Regina järjesti meille vierailun Marimekon tehtaalle, jossa meille esiteltiin koko kankaanvalmistuksen prosessi painosta laadunvalvontaan asti. Ja sieltähän ne virheelliset palat sitten meillekin ovat löytäneet tiensä. Sekä opas että laaduntarkkailija saivat omat konferenssikassinsa. Kuvassa laaduntarkkailija esittelee kassiaan! Opas taitaa olla kameran takana... Ja HEI! Yksi klementiini puskee esiin riemullisen näköisenä!!!Huhti-touko... Kevät etenee huimaa vauhtia ja kassipinot kasvavat. Pajan miehitys on hieman vaihdellut kevään kuluessa, mutta ahkeraa väkeä on ollut koko ajan. Ylitöitä en sitten joutunut tekemään ja silti kassit valmistuivat jopa hieman etuajassa! Tämä oli kyllä hieno ja helppo projekti vetää näiden ihmisten kanssa. Kassit esille Niin kassit sitten lähtivät toukokuun loppupuolella. Ensin osa Setlementtiliittoon pakattavaksi konferenssia varten, ja loput Reginan ja minun mukana Sturenkadun lasimutteriin esille pariksi viikoksi 28.5.18 alkaen. Kassit ovat aikaisemminkin herättäneet huomiota, ja kiinnostuneita riitti näyttelyn rakentamistakin seuraamaan. Lattiaa peittämään löysimme "Setlementinoransseja" jätesäkkejä. Myös Louhelan puupajalla valmistetut jakkarat pääsivät esille. Louhelan mediapajaa taas saamme kiittää pajojen mainoksista. Ja lapset kasvavat... Siitähän sen ajan kulumisen parhaiten huomaa, kun lapset kasvavat. Ikkunalla vihreys on lisääntynyt niin ulko- kuin sisäpuolellakin. Toukokuu on ollut uskomattoman lämmin ja helteinen. Täysi kesä!
Ja tältä siis näyttää ikkunalaudalla toukokuun lopussa. Pahoilla pojilla alkaa olla jo vähän ahdasta ja piilealla on liuta poikasia. Sitruslehtokin hyvässä alussa. Kevät ja kasvukausi painavat päälle. Muutama kukka on jo ostettu ennestään täysille ikkunalaudoille - onneksi talven aikana sain muutaman hengiltäkin... Itujen kasvatus on yleensä myös ollut varma kevään merkki, mutta nyt olen keksinyt versot! Siementen idättäminen ei juuri vie tilaa, mutta versoille pitäisi jossain vaiheessa löytää paikka auringosta. Puolustukseksi voin kertoa, että versot ovat täyttä tavaraa: ne ovat ravintoarvoiltaan parempia kuin idut tai täysikasvuiset kasvit. Ja sitä paitsi ne näyttävät mukavilta! Miksi siis ostella kaupasta, kun niitä voi itsekin kasvattaa ja saada hyödyn lisäksi huvin. Ostin oikein kirjankin: Fionna Hill´n Miniversot. Niillä opeilla lähdetään liikkeelle... Ja nainenhan asuu... niin, Uudessa Seelannissa. Miten siis on suhtaudettava esim. seuraavaan: Sisäpuutarhurit, joilla on parveke tai aurinkoinen ikkunalauta, voivat hyödyntää pienimmätkin valoisat tilat ympäri vuoden. Parveke on, mutta siellä on lunta. Eikä niitä valoisia tiloja näillä leveysasteilla juuri ole pariin kuukauteen näkynyt! Onneksi versot eivät tarvitse yhtä paljon valoa kuin isot kasvit. Toinen ehdoton vaatimus oli, että kasvatusastioissa on pohjassa vedenpoistoreikä. No, ei ole. Siemeniä kannattaa ostaa isommissa pusseissa. Siemenmyymälöistäkin voi löytyä ihan versokasvatusta varten tehtyjä pakkauksia. Huomasin, että joitain siemeniä oli myös PLUS-koon pusseissa. Luontaistuotekaupoista löytyy erilaisia siemenpakkauksia idätykseen ja versotukseen. Ja sitten auringonkukansiemeniä linnuille, sinapinsiemeniä maustehyllystä jne. Ja nuo ylimmän kuvan aterimet ovat minun puutarhatyökaluni. Testiryhmä munakennossaYlärivi: vesikrassi, vihanneskrassi, mizuna, sinappi (Santa Maria) punajuuri Keskellä: retiisi, broccoli (parsakaali), auringonkukka, vesikrassi, basilika (punainen). Alarivissä: villirucola, punajuuri, sinappi (Meira),vihanneskrassi ja broccoli. Aivan joka koloseen ei riittänyt erilaisia siemeniä. Ja sinapit ovat siis ihan maustehyllystä! Testin tarkoituksena on nähdä, mitä vauhtia mitkäkin siemenet itävät ja kasvavat, eli mitä voi kasvattaa yhdessä. Kuvassa tilanne kahden päivän jälkeen. Herneet ja pavut liotin yön yli ennen kylvämistä. Herneet olivat tavallisia kuivattuja ruokaherneitä ja aika vanhoja. Härkäpavut olivat vielä vanhempia - kaapin perukoilta löytyi vuosia vanha pussi ja epäilin suuresti niiden itävyyttä. Mutta kyllä niissä vielä jotain elämää näkyi olevan! Kylvämisen jälkeen siemenet kasvualustoineen täytyy pitää kosteina, lämpimässä ja mielellään pimeässä, jotta siemenet itävät. Toisaalta pitää huolehtia myös ilmanvaihdosta ja välttää liikaa märkyyttä etteivät siemenet homehdu. Jos hometta ilmaantuu, on kasvusto pilalla. Tuon pimennyspuolen hoidin peittämällä kylvökset mustalla muovilla. Se pitää kosteutta ja saa siemenet luulemaan olevansa mullan alla. Kastelun hoidin alkuvaiheessa pääasiassa sumutinpullolla. Ohjeissa neuvottiin laittamaan kylvöksen päälle kostutettu talouspyyhe, mikä pitää siemenet tasaisen kosteana - kunhan muistaa sumutella sitä aika ajoin. No, ensi kerralla sitten. Tässä on retiisinsiemenet kolme päivää kylvöstä. Ne valkoiset hahtuvat, mitä siellä tarkkaan katsoen näkyy, eivät ole hometta, vaan kuuluvat juuriin. Myös ainakin broccoli kasvatteli tuollaisia haituvia. Niitä ei siis kannata pelästyä! Viikon jälkeenTässä siis urhea testiryhmä viikko kylvön jälkeen. Nopeimpia olivat sinapit, vihanneskrassi ja broccoli. Retiisi ja mizunakin ovat jo hyvässä kasvussa. Punajuuret ja basilikan tiesinkin hitaiksi, mutta villirucolan ja vesikrassin laiskuus yllätti. Samoin auringonkukan! Kuvittelin, että tuossa keskellä on sitten korkeimpana tukko auringonkukan versoja, mutta se vasta työntelee juuriaan multaan. Nämä ovat luomusiemeniä. Tavalliset linnunsiemenet toisessa astiassa ovat jo aivan eri vauhdissa! Kyllä! Tämä on lautasellinen itäneitä auringonkukansiemeniä - ei alienien hyökkäys, vaikka siltä se kieltämättä enemmän näyttää... Unohtuivat nimittäin sinne mustan muovin alle. Tässä ovat jo hieman saaneet vihreyttä sen kelmeän keltaisen tilalle, mikä sieltä ensin paljastui. Myös herneet ovat hyvässä vauhdissa, vaikka saavatkin vielä kasvaa jonkin aikaa ennen kuin päätyvät salaattiin. Nämähän olivat aika vanhoja herneitä, mutta itivät silti yllättävän hyvin! Ikivanhat härkäpavut sen sijaan itivät juuri niin heikosti kuin saattoi odottaakin. Broccoli on yllättävän hentoa ottaen huomioon millainen kasvi siitä lopulta kasvaisi - siis parsakaali. Mutta hyvin se itää ja terveellisyyttään on kehuttu! Ja tässä viikon yllättäjä: Sinappi! Minulla oli suuret epäilyt näiden maustehyllystä ostettujen siementen itävyydestä, mutta ne itivät nopeasti ja itävyysprosentti hipoo sataa! Meiran siemenet itivät ehkä hieman nopeammin kuin Santa Marian, mutta nyt viikon jälkeen eroa ei juurikaan huomaa. Taitavat vain olla eri lajiketta. Kovasti kirpakoita ovat molemmat! Miten meni - noin niinkuin omasta mielestä Ei hassummin! Pientä ongelmaa tämän talven pimeyden lisäksi aiheuttaa kuiva sähkölämmitys. Astioiden pohjareikien puute ei haitannut ollenkaan. Retiisin sain jo ensimmäisen viikon aikana kertaalleen elvyttää reippaalla vesilorauksella. Hyvin tokeni! Sinapit tuli kylvettyä ehkä hieman liian tiiviisti, mutta eipä tuokaan lopulta paljoa haitannut. Sehän näissä on hyvä puoli, ettei ole tarkoitus kovin suuriksi kasvattaa. Siinä vaiheessa kun kasvit alkaisivat tarvita enemmän kasvutilaa, nämä versot jo päätyvät ruokapöytään. Kaiken kaikkiaan siemenet olisi (ehkä) pitänyt painaa tiiviimmin multaan. Itämisvaiheessa näytti välillä siltä, että koko kasvusto aikoo nousta ilmaan. Kokeillaan sitten seuraavalla satsilla... Niin, ja sitten ne auringonkukat... Kannattaisi kait kylvää vain sen verran että muistaa kaikki kylvöksensä, eikä unohtele niitä muovien sisään! Kahden viikon jälkeen Nyt alkaa jo olla leivälle ja salaattiin laitettavaa. Tosin testiryhmän pienimmät ovat edelleen aika olemattomia. Taidan suosiolla luopua ainakin villirucolasta ja vesikrassista. Punajuuret ja (punaiset)basilikat tuovat niin hauskaa värivaihtelua, että niitä kannattaa kasvattaa jo ihan sen takia. Lopuksi vielä muutama kuva. Herneenversot alkoivat näyttää kovasti inhimillisiltä... Testiryhmä kahden viikon jälkeen Versoilemisiin!
|
Minä
|